Veitsenterällä viiltävin mielin

56.8kg. Painonlasku hidastuu...Eilen en syönyt edelleenkään mitään. Tänään oli pakko, niin monta kertaa olin aamulla pyörtyä. Söin sitten kaksi ruisleipää. Mutta tietenkin kun minä olen kyseessä niin eihän se siihen jäänyt. Hain vielä yhden ruisleivän, viisi näkkileipää ja kaksi täytekeksiä. Siitä suuntasinkin suihkuun oksentamaan. Nykyään oksentaessani kurkkuni turpoaa ja vuodan kaikki limat nenästä ja suusta ulos. Teen siis kaikkeni välttääkseni oksentamisen...eli olen yksinkertaisesti syömättä.

Olen ollut nyt viikon viiltämättä. Mulle aika saavutus oikeasti. Eilen olin kumminkin ratketa. En todellakaan tiedä miksi koen tällaista myötätuntoa näitä mun entisiä ystäviä kohtaan. Mua itkettää ajatus siitä kuinka paha niillä on olla erään heille tärkeän ihmisen, heihin kohdistuvan vihan takia. Nykyään tää ihminen on myös mulle todella tärkeä ja osaa samaistua osiin mun asioista. Tää ihminen näyttää välittävänsä aidosti ja hänhän se oli, joka kiskoi mut takas sosiaaliseen elämään juuri niihin aikoihin kun olin päättänyt lopettaa kaiken. Kerran yritinkin. Nyt olen toiveikkaampi, mutta laihtua haluan! Se ennen kaikkea! Kukaan ei enää ikinä moiti lihavuuttani!

Yöllä näin taas asioita. Kuulin puheita, kuulin kuiskauksia. Puhuin sille, mutta oikeasti olin yksin.