hmmh...

Kyllä, tiedän olevani petturi... blogini suhteen nimittäin. Nyt ei jaksa, ei pysty. Olen lihava möykky vailla paikkaa tässä rumassa maailmassa. Tänään klo 16 alkoi torstai iltapäivään asti kestävä paasto. Tai ainakin yritys sellaisesta...Olen toivoton surkimus. Tähän taas lopetan viestini...lyhyeen..

Pelottaa

Äite tuli just kotiin jäätelöt mukanaan. En syö, en mä edes himoitse sitä eli miksi söisin. Syökööt keskenään vittu. Niin hyvin oon tänään kestänyt syömättä, nuo eivät sitä pilaa. Kuulostan tosi lapselliselta, mutta menee yksinkertaisesti hermo tohon ainaiseen tyrkyttämiseen.
Kohtaukset voimistuu. Kylmähiki, huono olo, rinnan kihelmöinti, jännittyneisyys ja tarve itkeä. Huudan tyynyyn. Rikon itseäni. En voi sille pelon sekavuudelle mitään, en vähääkään. Mitä tää on? Oon hukassa. Auttakaa nyt joku!

Päivän saldo:
-2 kuppia mustaa kahvia
-Pullo sitrus lime lightia

Pohjilla

Krapula.

Vittu mä olen lihava.

Maanantaina alkaa paasto.

Purkkaa, kahvia ja pepsi maxia.

Ristiriitainen mieleni

Nyt poikki, kaikki katkolle! Oikeasti mä en pysty just nyt yhtään mihinkään.
Oon tehnyt kaikkeni syödäkseni normaalisti, sillä tässä tilanteessa haluan hoitaa hyvin mun ihmissuhde asiat. Ilman energiaa multa jää kaikki sosiaalinen elämä aivan kuralle väsymyksen takia. Nyt tilanne on se, että kadun syvästi jos nyt lyön kaiken läskiksi. Syön aamupalan, koulussa vähän tai en ollenkaan ja kotona iltapala. Vaa`alla en uskalla käydäkkään...

Elämässä jotain hyvääkin. Oon niin rakastunut. Toisaalta mua masentaa. Se että lihon tän takia niin inhottavaksi. Toisaalta tiedän, että yksi välittää ja rakastaa mua juuri tällaisena. Kukaan ei ole ikinä osannut rakastaa mua näin. Enkä mä ketään. Unelmaa olisi, että porukka kylillä vielä joskus kummaksuisi: vieläkö nuo on noin onnellisia.

Koulu stressaa. Kuolen vielä. Ristiriitainen mieleni. Helvetti.

Veitsenterällä viiltävin mielin

56.8kg. Painonlasku hidastuu...Eilen en syönyt edelleenkään mitään. Tänään oli pakko, niin monta kertaa olin aamulla pyörtyä. Söin sitten kaksi ruisleipää. Mutta tietenkin kun minä olen kyseessä niin eihän se siihen jäänyt. Hain vielä yhden ruisleivän, viisi näkkileipää ja kaksi täytekeksiä. Siitä suuntasinkin suihkuun oksentamaan. Nykyään oksentaessani kurkkuni turpoaa ja vuodan kaikki limat nenästä ja suusta ulos. Teen siis kaikkeni välttääkseni oksentamisen...eli olen yksinkertaisesti syömättä.

Olen ollut nyt viikon viiltämättä. Mulle aika saavutus oikeasti. Eilen olin kumminkin ratketa. En todellakaan tiedä miksi koen tällaista myötätuntoa näitä mun entisiä ystäviä kohtaan. Mua itkettää ajatus siitä kuinka paha niillä on olla erään heille tärkeän ihmisen, heihin kohdistuvan vihan takia. Nykyään tää ihminen on myös mulle todella tärkeä ja osaa samaistua osiin mun asioista. Tää ihminen näyttää välittävänsä aidosti ja hänhän se oli, joka kiskoi mut takas sosiaaliseen elämään juuri niihin aikoihin kun olin päättänyt lopettaa kaiken. Kerran yritinkin. Nyt olen toiveikkaampi, mutta laihtua haluan! Se ennen kaikkea! Kukaan ei enää ikinä moiti lihavuuttani!

Yöllä näin taas asioita. Kuulin puheita, kuulin kuiskauksia. Puhuin sille, mutta oikeasti olin yksin.

Joskus onnistuu

Tällä hetkellä 57.3kg. Yli kilo päivässä...suht hyvä mun mielestä. Silti kaikki tuntuu tapahtuvan niin hitaasti. Ja kiitos ano kommentistasi, se nosti mun tahdonvoimaa. Joskus vielä tuulikin kantaa minua.

Tyhjä

Kerrankin sanoin kaiken. Sen kaiken mikä sisälläni kaiversi mua aina vaan kovemmin. Kaiken sen vääryyden. Ja vielä yllätyksekseni, se taisi mennä ainakin osin perille. Ehkä ihmiset on sittenkin kykeneväisiä näkemään myös omaa napaa pidemmälle. Ehkä. Se vaan vaati sen vihan, vittu mä huusin. Mä huusin syystä. Ihmiset, joille olin uskaltanut kertoa asioistani olivat levittäneet niitä eteenpäin muka voidakseen auttaa minua. Eipä silloin mitään apua mulle asti tullut. Nooh tapahtunut mikä tapahtunut.

Herättyäni vaakalukemat 58.6 kg...Ei mikään saavutus, mutta joinhan kaksi kaljaa eilen että eiköhän se selitä. Hyi, heikko läski Tia. Nytkin himoitsen ruokaa... Jäät pakkasesta hetitänne!

Näin tunsin koko kesän. Nyt herää pieniä toiveita, että joku sittenkin välitti...edes vähän

Rajani mullakin

Maanantaita. Kamalin päivä viikossa, vaikka lomalla olenkin. Läskimasennus. Kaikki se paska mitä viikonloppuna oksentamatta söin, näkyy taas vaa`assa masentavana todellisuutena. 59.8 kg... Noh ei niin paha kuin viimeksi, mutta eipä tuo kaukanakaan ole.
Tänään alkaa taas niin tiukka paastoviikko kun mahdollista. Toisaalta nyt kun en ole töissä joudun kikkailemaan kaikki ruoat "jemma astian" kautta pönttöön. Tämäkin tietty edellyttää sen, että saan "syödä" yksin huoneessani. Haasteita löytyy, mutta kaikkeni teen. Paljon pepsi maxia, vettä ja jääpaloja. Pari ekaa päivää kun jaksan, niin kaikki on taas helppoa.
Ihmissuhde rintamalla asiat on edelleen päin helvettiä. En oo kellekkään vihainen, vain vitun pettynyt ihmisten itsekeskeisyyten, lapsellisuuteen ja asenteisiin. Vain asian oma kanta suostutaan näkemään. Nähdään ne ihmiset, jotka omien virheiden takia kaikkoaa ympäriltä. Silti heille jää vielä rakkaita ympärille. Jäikö mulle ketään?! Ei, kaikki jätti ja nyt hiljalleen sain jopa tietää miksi. Muiden mielipiteiden takia! Mun parhaat ystävät yksinkertaisesti jättivät mut yksin, koska häpesivät mua. Noh, nyt on uusia ystäviä, jotka välittävät, mutta painaahan se kun menetti oikeasti ne sielunsiskot, joille kaiken pystyi luottaa. Enää en luota.