Nyt poikki, kaikki katkolle! Oikeasti mä en pysty just nyt yhtään mihinkään.
Oon tehnyt kaikkeni syödäkseni normaalisti, sillä tässä tilanteessa haluan hoitaa hyvin mun ihmissuhde asiat. Ilman energiaa multa jää kaikki sosiaalinen elämä aivan kuralle väsymyksen takia. Nyt tilanne on se, että kadun syvästi jos nyt lyön kaiken läskiksi. Syön aamupalan, koulussa vähän tai en ollenkaan ja kotona iltapala. Vaa`alla en uskalla käydäkkään...
Elämässä jotain hyvääkin. Oon niin rakastunut. Toisaalta mua masentaa. Se että lihon tän takia niin inhottavaksi. Toisaalta tiedän, että yksi välittää ja rakastaa mua juuri tällaisena. Kukaan ei ole ikinä osannut rakastaa mua näin. Enkä mä ketään. Unelmaa olisi, että porukka kylillä vielä joskus kummaksuisi: vieläkö nuo on noin onnellisia.
Koulu stressaa. Kuolen vielä. Ristiriitainen mieleni. Helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti