Eivaan, unohdetaan heti kättelyssä tuo yltiöpositiivisuus ja palataan todellisuuteen... Ensiksikin saan taas olla pahoillani siitä etten ole pitkään aikaan kirjoitellut. Jos totta puhutaan, en ole vain kehdannut ilmoitella itsestäni ja säälittävistä epäonnistumistani. Maailmani ja tämä laihtumisprokkikseni nyt on ollut pelkkää alamäkeä sitten viime postauksen. Paastoillut kyllä olen, mutta myös syönyt kaiken joka ainoa kerta takaisin. Saanut myös järkyttäviä ahdistuskohtauksia, joista myös osa mun ystävistä tietää. Tai oikeastaan mun ainoa ystävä.. Noh parempi yksi hyvä, kuin monta huonoa.
Nyt uskon kumminkin tehneeni muutoksen. Aloitin paaston sunnuntaina 28.9 klo: 22. Tänään, 1.10 oksensin aamulla vatsahapot ulos. Tajusin siinä kohtaa menestyväni pitkällä tähtäimellä paremmin mikäli syön nyt kevyen aamupalan ja paastoan taas niin pitkään kunnes taas olen tilanteessa, jolloin on pakko syödä edes hieman. Seuraavan kerran syön huomenna klo neljän aikoihin kaalikääryleen. Pidemmälle en ole suunnitellut, koska ympärilläni on kumminkin ihmisiä vahtimassa ja ruokien skippaaminen on hyvin vaikeaa. Joka tapauksessa olen liikkeellä kerrankin oikein asentein ja HALUAN onnistua!
Te rakkaat seurailijani olette mulle muuten todella tärkeitä ja kommenttinne merkitsee oikeasti äärettömän paljon! Kiitos niistä:) En ole vielä saanut tämän paastojakson aikana hallitsemattomia himoja, mutta jos tiedätte hyviä keinoja niiden hallitsemiseen niin kertokaa. Himot on mun suurin kompastuskiveni...
Kahvilla jatketaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti